Puma Punkussa sormenpää antaa mittakaavan kiveen veistetylle sisäkulmalle. Cuscossa katse tarttuu saumaan: se taittuu monta kertaa, ja viereisen kiven reuna seuraa jokaista taitosta. Vuonna 1549 Cieza de León kuuli Tiwanakussa, että inkat ottivat näistä raunioista mallin Cuscon muureihin. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin inkasukuinen Garcilaso kirjoitti päinvastoin: inkamestari rakensi Tiwanakun. Radiohiili sijoittaa Puma Punkun rakentamisen noin vuosiin 580–710, vuosisatoja ennen inkojen valtakuntaa. Kumpi kertomus kestää, kun kiviä verrataan?
Miten merkinnät luetaan
T
Tutkimustulos
A
Kronikan kertomus tai muu asiakirja
L
Legenda
H
Tutkijan hypoteesi
S
Spekulaatio
K
Kuvittajan tulkinta
Kuvat ovat vuodelta 2011. Taustatieto koskee kohdetta, ei aina juuri kuvan kiveä.
Tasanko ja järviTiwanaku, Puma Punku, Sillustani: inkoja vanhempi kivi ja qollojen tornit.
Inkojen sydänCusco, Sacsayhuamán, Ollantaytambo: kopio, työvoima ja kesken jäänyt työmaa.
Kallio ja valoMachu Picchu, Torreón, Samaipata: rakennuksesta veistettyyn vuoreen.
Viimeinen kerrosCuscon siirtomaaseinä inkamuurin päällä.
I Tiwanaku: vanhin kerros
Vuonna 1549 espanjalainen kysyi, rakensivatko inkat tämän. Paikalliset nauroivat kysymykselle.
A Cieza de León kulki Tiwanakun kautta vuonna 1549. Kronikassaan hän kertoo kysyneensä, tehtiinkö rakennukset inkojen aikana. Paikalliset nauroivat ja sanoivat raunioiden olevan inkoja vanhempia. L Isiltään he olivat kuulleet, että kaikki ilmestyi valmiina yhdessä yössä. A Samassa luvussa Cieza kertoo kuulleensa, että inkat tekivät Cuscon suuret rakennukset tämän muurin mallin mukaan (Cieza 1553, luku CV).
T Radiohiiliajoitusten mukaan Tiwanaku perustettiin noin 180 jaa. Suurimmat monumentit rakennettiin pääosin 600-luvulla (Marsh ym. 2023). T Kesäkuussa 2025 julkaistiin Palaspatan temppeli 215 km Tiwanakusta kaakkoon. Se on noin 125 × 145 metrin kokoinen, ja sisäpihan ympärillä on 15 aitausta. Löytö näyttää, kuinka kauas Tiwanakun vaikutus ulottui (Capriles ym. 2025).
T Kalasasayan pihalla seisovat Ponce- ja Fraile-monoliitit. Bennett-monoliitti löytyi puoliksi maanalaisesta temppelistä, ja se on nykyisin kohteen kivimuseossa (Tiwanakun kohdekuvaus). Ponce ja Bennett pitävät käsissään kero-maljaa ja nuuskalautaa. H Villanueva Criales lukee ne ennemmin vuoriksi tai vuoresta irrotetuksi kiveksi kuin ihmisten muotokuviksi (Villanueva Criales 2024). T Suuri osa pilarien välisestä täytemuurista on 1950-luvun lopulla alkaneen rekonstruktion tulosta.
Tiwanaku ja Puma Punku: Kalasasayan muuri. Pystykivet ja niiden väliin ladottu täytemuuri erottuvat kuvassa. Suuri osa täytemuurista on 1950-luvun lopulla alkaneen rekonstruktion tulosta.
Tasangon laidalla on Puma Punku. Sitäkin on koottu uudelleen: vuonna 2006 sen hiekkakivitasoja oikaistiin ja lohkoja siirrettiin, osin vääriin kohtiin (Vranich 2018). Vuoden 2011 kuvat näyttävät yhden vaiheen paikan historiasta.
II Puma Punku: vakioitu tarkkuus
Sormenpää antaa mittakaavan. Sama terävä sisäkulma toistuu lohkosta toiseen.
T Puma Punku on Tiwanakun kauden rakennus, ei inkojen. Marsh ym. mallinsivat koko Tiwanakun 102 radiohiiliajoitusta. Puma Punkussa viisi ajoitusta kahden erivärisen pinnan ylä- ja alapuolelta tarkentaa rakennusjärjestystä. Mallin mukaan rakentaminen alkoi noin 580 jaa., louhittuja ja veistettyjä kiviä käytettiin viimeksi noin 630 ja rakentaminen päättyi noin 710. Tutkijoiden mukaan työ saattoi olla vain yhden tai kahden kivimiessukupolven käsissä (Marsh ym. 2023).
T Punainen hiekkakivi louhittiin lähempää, Tiwanakun eteläpuolen vuorilta. Harmaa andesiitti tuotiin Titicacajärven etelärannalta, mahdollisesti Kapian tulivuorelta tai Copacabanan niemimaalta (Villanueva Criales 2024). Eteläkanavan muurissa on yhä paikallaan noin 19 cm:n metallikiinnike. Se valettiin sulana kahteen vierekkäiseen lohkoon hakattuun koloon, ja metalli on kuparin, arseenin ja nikkelin seosta (Lechtman 1996).
H Vranich muutti historialliset mittaukset 4 prosentin mittakaavan 3D-tulosteiksi ja kokeili, miten hajonneet osat sopivat yhteen. Tulos on perusteltu rekonstruktio, ei todiste alkuperäisestä paikasta (Vranich 2018).
Tiwanaku ja Puma Punku: Sormi antaa mittakaavan terävälle sisäkulmalle. Millä työkaluilla tällaiset kulmat tehtiin, on yhä avoin kysymys.Tiwanaku ja Puma Punku: Pitkä hiekkakivilaatta. Vranich (2018) antaa suurimman laatan mitoiksi 8,12 × 3,86 × 1,2 m ja arvioi sen painavan noin 83 tonnia. Tämä laatta ei välttämättä ole suurin.Tiwanaku ja Puma Punku: H-lohkot. Sama muoto toistuu lohkosta toiseen.Tiwanaku ja Puma Punku: Porrastettu syvennys. Muoto on suunniteltu ennen hakkaamista.Tiwanaku ja Puma Punku: Tarkasti hakatut syvennykset ja pyöreät kolot. Niiden käyttötarkoitusta tulkitaan yhä.Tiwanaku ja Puma Punku: Kivi lukittuu kiveen muotonsa avulla.Tiwanaku ja Puma Punku: Uudelleen pystytetty pieni portti: kaksi pielikiveä ja erillinen kamana.
Tiwanakussa sama osa toistuu. Titicacan toisella rannalla kivi muuttuu vainajan taloksi.
Hypoteesikuva · tieteiskuvitusS Puma Punku kuviteltuna toisenlaisen, teknisesti kehittyneemmän sivilisaation työmaana. Kuva havainnollistaa hypoteesia eikä perustu tutkimukseen. Tutkimuksen mukainen kuvaus on tämän luvun tekstissä.
III Sillustani: järven perintö
Täällä vainajia ei haudattu maan alle. Heille rakennettiin torneja järven yllä.
T Umayojärven niemellä seisoo 91 hautatornia eli chullpaa. Qollat alkoivat rakentaa niitä 1200-luvulla, ennen inkojen valtaa. Korkein torni, Chullpa del Lagarto, on 12 metriä korkea (Perun kohdeinventaario). Inkojen aikana vanhoja torneja päällystettiin kaarelle leikatuilla lohkoilla.
A Bertonion aimarasanakirjassa (1612) amaya tarkoittaa vainajaa. Maan päälle rakennettu talomainen hauta on amaya uta, ”vainajan talo” (Bertonio 1612).
T Chullpa del Lagarton läheltä kaivettiin vuonna 1971 kulta-, hopea- ja kupariesineitä, spondylus-simpukkaa ja helmiä, ja kultakappaleita oli 502. Bolívar liittää löydön qolla-kauteen (Bolívar 2003). Löytö ei ole näiden kuvien torneista.
Sillustani: Kaarelle sovitetut saumat. Jokaisen lohkon ulkopinta on leikattu tornin kaaren mukaan.Sillustani: Punaista ja harmaata kiveä. Tornin yläreunassa on ulkoneva reunus.Sillustani: Matala, kahden kivikerroksen pyöreä tyvi järven rannalla. Kuvasta ei voi päätellä, jäikö torni kesken vai purettiinko se.
Inkat eivät purkaneet qollien torneja. He päällystivät ne omalla kivityöllään. Miltä inkojen oma muuri näyttää heidän pääkaupungissaan?
IV Cusco: kopioivatko inkat?
Jos inkat kopioivat Tiwanakun, tämän kujan pitäisi näyttää Puma Punkulta. Näyttääkö?
T Protzen ja Nair vertasivat Tiwanakun ja inkojen kivimuurausta, eivätkä saumarakenteet vastanneet toisiaan (Protzen ja Nair 1997). Inkojen monikulmamuurissa jokainen kivi sovitetaan naapureihinsa yksitellen. Vakio-osia ei ole.
A Hatun Rumiyoc -kadun 12-kulmainen kivi kuului alun perin inka Rocan palatsin muuriin. Smithsonianilla on muurista julkinen 3D-malli (Smithsonian 3D).
T Maaliskuussa 2014 kiveen ruiskutettiin kirjaimet ”JHK” noin 50 × 40 cm:n alalle (Panamericana 9.3.2014). Helmikuun 18. päivänä 2025 kiveä lyötiin metalliesineellä. Siihen jäi kuusi näkyvää iskujälkeä, ja siitä irtosi palasia (kulttuuriministeriö 18.2.2025). Janin kuva vuodelta 2011 näyttää kiven ennen kumpaakin vauriota.
S Oppaiden näyttämät ”puuma” ja ”käärme” samassa muurissa ovat lukutapoja, eivät tutkimushavaintoja.
Cusco: 12-kulmainen kivi Hatun Rumiyoc -kadulla.Cusco: Sama kivi toisesta kulmasta.Cusco: Monikulmainen kujamuuri. Muurin vieressä kuivuu kangas, ja ihmiset istuvat varjossa.
Cuscon kuja 2011 ja noin 1500 jaa.
Valokuva 2011Monikulmainen kujamuuri Cuscossa vuonna 2011. Kujan päässä ovat portaat ja rapattu talo. Valokuva: Jani Korpi.Tekoälyavusteinen havainnekuvaCusco, noin 1500 jaa. Kapea kulkuväylä seuraa monikulmaista kivimuuria. Kuvakulma ja muurin mittasuhteet perustuvat Jani Korven matkakuvaan. Kulkijat, kantamukset ja rakennusten yläosat ovat tulkintaa. Kivisaumat, kujan pää ja kattojen korkeus poikkeavat valokuvasta. Tekoälyavusteinen havainnekuva.
Saumat eivät ole Tiwanakun kopio. Silti inkat tunsivat Tiwanakun. Mitä he itse kertoivat siitä?
Hypoteesikuva · tieteiskuvitusS Hatun Rumiyocin kivi kuviteltuna toisenlaisen, teknisesti kehittyneemmän sivilisaation työmaana. Kuva havainnollistaa hypoteesia eikä perustu tutkimukseen. Tutkimuksen mukainen kuvaus on tämän luvun tekstissä.
V Sacsayhuamán: työvoima ja muisti
Ensimmäiset espanjalaiset vertasivat tätä Rooman rakennuksiin. Inkasukuinen Garcilaso antoi Tiwanakun inkamestarille.
A Pizarron sihteeri Pedro Sancho kirjoitti 1534, ettei espanjalaisten mukaan Segovian roomalainen akvedukti eikä mikään Herkuleen tai roomalaisten rakennus ollut yhtä näkemisen arvoinen. Teksti on säilynyt vain Ramusion italiankielisenä käännöksenä, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1556 (Ramusio 1556).
A Cieza de León kirjasi 20 000 miehen työvoiman: 4 000 louhi ja lohkoi kiviä, 6 000 veti niitä nahka- ja kuituköysin. Samassa luvussa hän kertoo, että paikalliset kutsuivat paikkaa Auringon taloksi ja espanjalaiset linnoitukseksi. Kronikan tämä toinen osa painettiin vasta 1880 (Cieza, El señorío de los Incas, luku LI).
A Garcilaso de la Vega kirjoitti 1609, että rakennustyötä johti neljä mestaria. Kolmas heistä, Acahuana Inca, olisi rakentanut myös suuren osan Tiahuanacun rakennuksista. L Garcilaso kertoo myös väsyneestä kivestä, joka itki verta. Hän selittää itse, että kivi luiskahti rinteessä ja murskasi tuhansia sitä vetäneitä miehiä (Garcilaso 1609, kirja VII, luku XXIX).
T Vuonna 2024 avattiin kuusi koekuoppaa Muyuqmarkassa, Cruzmoqossa ja siksakmuurien Baluartes-alueella. Hanketta johtavat Sabino Quispe Cuscon kulttuurivirastosta ja Alexei Vranich. Cruzmoqossa vahvistui inkoja edeltävä killke-asutus (El Búho 14.9.2024). Huhtikuussa 2026 hanke kertoi kartoittaneensa droonilaserkeilauksella, fotogrammetrialla ja maatutkalla noin 69 hehtaaria. Kasvillisuuden alta löytyi terasseja, tieverkkoja, rakenteita ja mahdollisia louhoksia. Ajoituksia ei ole julkaistu (CNR ISPC 21.4.2026).
T Cruz Moqon sektorilta on mitattu 138 irrallista kiveä. Tutkijat kokeilivat, sopivatko kivet takaisin yhteen, kun niiden julkisivut muutettiin tasokuviksi eli ääriviivoiksi. Ääriviivasta katoaa syvyys: kivet kapenevat sisäänpäin, ne on upotettu eri syvyyksiin, ja pinnat kallistuvat 3–5 astetta. Siksi automaattinen sovitus jäi epävarmaksi. Tutkimus koskee Cruz Moqoa, ei siksakmuurien ikää (Reyes-Sevilla ym. 2026).
Sacsayhuamán: Katso kuvan ihmistä ja suurimpien kivien korkeutta.Sacsayhuamán: Siksakmuuri. Ciezan mukaan paikalliset kutsuivat paikkaa Auringon taloksi.Sacsayhuamán: Muurin kulma. Garcilason neljä mestaria tunnetaan kronikasta, ei kaivauksista.Sacsayhuamán: Oviaukko muurissa.
Garcilason kertomus kertoo muistista ja arvovallasta. Ollantaytambossa on kohta, jossa Tiwanakun vaikutusta on esitetty myös kivistä.
Hypoteesikuva · tieteiskuvitusS Sacsayhuamánin muuri kuviteltuna toisenlaisen, teknisesti kehittyneemmän sivilisaation työmaana. Kuva havainnollistaa hypoteesia eikä perustu tutkimukseen. Tutkimuksen mukainen kuvaus on tämän luvun tekstissä.
VI Ollantaytambo: kesken jäänyt työmaa
Täällä näkyy se, minkä valmis muuri kätkee: työmaa, joka jäi kesken.
H Kuuden monoliitin muurin saumoissa on T-kirjaimen muotoisia koloja. Niiden vuoksi on esitetty, että muurin tekivät Tiwanakun perinteen kivimiehet. Protzen ja Nair huomauttavat, että täällä koloja on vain yhtä muotoa, Tiwanakussa monia (Protzen ja Nair 1997).
T Laakson kastelu jatkui vielä valtakunnan kaaduttua. Hunter yhdistää Pukaraqhayn altaan kerrostumat, ajoitukset ja maanmittausasiakirjat. Hänen mukaansa noin 15 km:n kanavajärjestelmää ylläpidettiin siirtomaa-aikaan, kunnes järjestelmä alkoi rappeutua ja allas liettyä noin vuodesta 1600 (Hunter 2025).
Ollantaytambo: Tarkasti sovitettuja lohkoja. Tämä ei välttämättä ole Kuuden monoliitin muuri.Ollantaytambo: Trapetsin muotoinen oviaukko.Ollantaytambo: Temppelikukkulan kallioon hakattuja syvennyksiä ja terasseja.Ollantaytambo: Kivinen suihkulähde, jossa vesi yhä virtaa.Ollantaytambo: Kylän kuja. Inkojen aikainen katuverkko on yhä asuttu.
T-kolot ovat ainoa kohta, jossa suoraa vaikutusta on esitetty, ja sekin on kiistanalainen. Joen varrella alempana on harjanne, jonka rakentajat tulivat eri puolilta valtakuntaa.
VII Machu Picchu: kartano ja sen nimi
Maailma tuntee tämän paikan nimellä, jota sen rakentajat eivät ehkä käyttäneet.
T Ihmisjäännösten AMS-ajoitukset sijoittavat käytön noin vuosiin 1420–1532. Se on parikymmentä vuotta varhaisempi kuin kronikoista johdettu aikataulu (Burger ym. 2021). Ajoitus perustuu luihin ja hampaisiin, ja se kertoo paikan käytöstä. Yksittäisen muurin rakentamisvuosi jää avoimeksi.
H Amado Gonzales ja Bauer päättelevät Binghamin muistiinpanoista, vanhoista kartoista ja asiakirjoista, että inkat kutsuivat paikkaa todennäköisesti nimellä Huayna Picchu (Amado Gonzales ja Bauer 2021).
T Salazar ym. tutkivat 34 Machu Picchuun haudatun palvelusväkeen kuuluneen ihmisen perimän. Heidän sukujuurensa olivat eri puolilta valtakuntaa, myös Amazonian suunnalta (Salazar ym. 2023). Tutkimus ei kerro, kuka asui missäkin talossa.
Machu Picchu: Rakennuksia Huayna Picchun edessä.Machu Picchu: Päätykolmiot piirtävät yhä talon muodon.Machu Picchu: Trapetsin muotoisia ikkunoita.Machu Picchu: Kulma. Täällä kulmat ovat pyöreitä ja pinnat pullistuvat. Vertaa Puma Punkun teräviin kulmiin luvussa II.Machu Picchu: Terassi on muuri, joka kantaa maata.
Sitten muuri kaartuu ja kehystää aamun valon.
VIII Torreón ja veistetty kallio
Muuri on rakennettu luonnonkallion päälle. Sen alla on luola.
T Torreónin rakentajat suuntasivat tornin joidenkin auringon tapahtumien mukaan. Kościuk ja Ziółkowski tutkivat rakennusta 3D-mittauksilla ja päättelevät, ettei se ollut tarkka tähtitieteellinen observatorio (Ziółkowski ja Kościuk 2020).
Inkat eivät aina ladoneet kiveä paikalleen. Kondorin temppelissä kallio on veistetty sellaisenaan osaksi rakennusta.
Machu Picchu: Torreón: kaareva muuri ja trapetsin muotoinen ikkuna.Machu Picchu: Torreónin alla oleva luola, jota kutsutaan kuninkaalliseksi haudaksi.Machu Picchu: Kondorin temppeli. Kalliot muistuttavat siipiä ja lattian kolmiomainen kivi päätä. Nimi on moderni.
Kondorin kallio on veistetty, ei ladottu. Idässä, Bolivian rinteillä, koko vuori on sellainen.
IX Samaipata: itäraja
Koko reitin ajan olemme katsoneet saumoja. Samaipatassa niitä ei ole: kallio itse on veistos.
T El Fuerte de Samaipata on noin 220 m pitkä ja 60 m leveä hiekkakivikallio, johon on hakattu eläimiä, kanavia, syvennyksiä ja astioita. Mojocoya-kulttuurin ihmiset alkoivat muotoilla kalliota jo noin 300 jaa. Inkat valtasivat paikan 1300-luvulla ja tekivät siitä maakuntakeskuksen. Inka-aikaisen kivimuurin jäänteet leikkaavat useita kaiverruksia, myös kahta rinnakkaista uraa. Kaiverrukset ovat siis inkoja vanhempia (UNESCO).
S Erich von Däniken luki kaksi rinnakkaista uraa avaruusalusten lähtörampeiksi. Tutkijat pitävät niitä veistettyinä kanavina, eikä ramppitulkinnalle ole arkeologista tukea.
Inkat rakensivat vanhemman veistetyn kallion viereen ja sen päälle. Viimeisessä luvussa sama tapahtuu inkoille itselleen.
X Finaali: Cuscon siirtomaakerros
Viimeinen kuva esittää ensimmäisen kysymyksen uudelleen: kuka rakentaa kenen päälle?
A Espanjalaiset rakensivat kirkkonsa ja talonsa inkamuurien päälle. UNESCO kuvaa kaupunkia inkapääkaupungin ja siirtomaakaupungin yhdistelmäksi (UNESCO).
T Combey ym. kartoittivat yhdeksässä inkakohteessa Cuscon lähellä lähes 3 000 maanjäristyksen jälkeä. Tulokset viittaavat aiemmin tuntemattomaan inka-ajan järistykseen noin vuosien 1400 ja 1533 välillä (Combey ym. 2022).
A Vuoden 1950 järistyksen jälkeen UNESCO lähetti Cuscoon asiantuntijamatkan 1951. George Kublerin raportti käsitteli kaupungin jälleenrakennusta ja monumenttien restaurointia (Kubler 1952). Myös 1900-luvun korjaukset ovat oma kerroksensa.
H Tammikuussa 2025 tutkijat Jorge Calero Flores ja Mildred Fernández Palomino kertoivat, että maatutka näyttää Qorikanchan ja Sacsayhuamánin välillä maanalaisen käytävän. Heinäkuussa 2025 sen pituudeksi kerrottiin noin 1 750 metriä (Archaeology 16.1.2025, Andina 18.7.2025). Vertaisarvioitua julkaisua ei ole, joten tämä on hypoteesi.
Cusco: Kalteva inkamuuri, jonka päällä on rapattu siirtomaa-ajan seinä.
Tiwanakun rauniot olivat jo inkoille vanhoja. Cuscossa inkamuurit ovat nyt alin kerros.
Sivun päätelmä
Kivet eivät tue kumpaakaan kertomusta sellaisenaan. Tiwanakun rakentajat olivat kuolleet vuosisatoja ennen Cuscon muureja, ja saumat on tehty eri tavalla: Tiwanakussa sama vakio-osa toistuu ja saumoja lukitaan metallikiinnikkeillä, inkojen muurissa jokainen kivi sovitetaan naapureihinsa. Saumat eivät silti yksin kerro, keneltä kukin oppi. Inkat tunsivat rauniot, ja Garcilason kertomus näyttää, että he halusivat ne osaksi omaa historiaansa. Sama toistuu Cuscossa: espanjalaiset rakensivat inkamuurien päälle, ja 1900-luku korjasi molempia.
Cieza de León, Pedro de (1553). Parte primera de la Chrónica del Perú, luku CV. Painos Calpe 1922, Internet Archive. archive.org
Cieza de León, Pedro de (kirjoitettu 1550-luvulla, painettu 1880). Segunda parte de la Crónica del Perú, que trata del señorío de los Incas, luku LI. Internet Archive. archive.org
Garcilaso de la Vega, Inca (1609). Comentarios reales de los Incas, kirja VII, luku XXIX. Museo Inka Garcilaso, PDF. museogarcilaso.culturacusco.gob.pe
Ramusio, Giovanni Battista (1556). Terzo volume delle navigationi et viaggi. Venetsia. Pedro Sanchon kertomus italiaksi. Real Biblioteca Digital. rbdigital.realbiblioteca.es
Bertonio, Ludovico (1612). Vocabulario de la lengua aymara. Hakusanat amaya ja amaya uta. Internet Archive. archive.org
Marsh, E. J. ym. (2023). The center cannot hold: A Bayesian chronology for the collapse of Tiwanaku. PLOS ONE 18(11): e0288798. doi.org
Capriles, J. M. ym. (2025). Gateway to the east: the Palaspata temple and the south-eastern expansion of the Tiwanaku state. Antiquity 99(405): 831–849. doi.org
Centro de Investigaciones Arqueológicas, Antropológicas y Administración de Tiwanaku: kohdekuvaus ja museot. tiwanaku.gob.bo
Villanueva Criales, J. (2024). Drunken Mountains: Analysis of the Bennett and Ponce Monoliths of Tiwanaku (AD 500–1100) from a Multispecies Perspective. Latin American Antiquity 36(1): 181–201. doi.org
Vranich, A. (2018). Reconstructing ancient architecture at Tiwanaku, Bolivia: the potential and promise of 3D printing. Heritage Science 6: 65. doi.org
Lechtman, H. (1996). El bronce y el horizonte medio. Boletín Museo del Oro 41. Kuvat 12–13: Pumapunkun kiinnikkeet. publicaciones.banrepcultural.org
Perun kauppa- ja matkailuministeriö, kohdeinventaario: Complejo Arqueológico de Sillustani (koodi 424). consultasenlinea.mincetur.gob.pe
Bolívar, W. (2003). Interpretación de una ofrenda de oro hallada en Sillustani. Boletín de Arqueología PUCP 7: 419–427. doi.org
Protzen, J.-P. ja Nair, S. (1997). Who Taught the Inca Stonemasons Their Skills? A Comparison of Tiahuanaco and Inca Cut-Stone Masonry. Journal of the Society of Architectural Historians 56(2): 146–167. online.ucpress.edu
Reyes-Sevilla, M., Barrantes-Reynolds, M. P. ja Vranich, A. (2026). Decoding Cruz Moqo: geometric analysis of dispersed stones from early Inca construction at Sacsayhuamán, Perú. npj Heritage Science 14. doi.org
Hunter, R. (2025). The structural transformation of Ollantaytambo's Inka ecology under Spanish rule. Antiquity 99(403): 203–220. doi.org
Burger, R. L. ym. (2021). New AMS dates for Machu Picchu: results and implications. Antiquity 95: 1265–1279. doi.org
Amado Gonzales, D. ja Bauer, B. S. (2021). The Ancient Inca Town Named Huayna Picchu. Ñawpa Pacha 42(1): 17–31. doi.org
Salazar, L. ym. (2023). Insights into the genetic histories and lifeways of Machu Picchu's occupants. Science Advances 9(30). doi.org
Ziółkowski, M. ja Kościuk, J. (2020). The Torreón of Machu Picchu: an astronomical observatory? Teka Komisji Architektury 16(4): 7–31. doi.org
UNESCO: Fuerte de Samaipata (maailmanperintökohde 883). whc.unesco.org
UNESCO: City of Cuzco (maailmanperintökohde 273). whc.unesco.org
Combey, A. ym. (2022). Reassessing the seismic hazard in the Cusco area, Peru. Quaternary International 634: 81–98. doi.org
Kubler, G. (1952). Cuzco: Reconstruction of the Town and Restoration of its Monuments. UNESCO, Museums and Monuments 3. (Arvio: American Antiquity.) doi.org
Archaeology Magazine (16.1.2025). Inca Tunnel System Identified Under Cuzco. archaeology.org
Andina (18.7.2025). Cusco subterráneo: arqueólogos descubren parte de una red de vías bajo la ciudad imperial. andina.pe
Saumojen lähikuvia
Ollantaytambo: Nuppeja sovitetuissa lohkoissa. Niiden tarkoituksesta on useita tulkintoja. Kuva: Jani Korpi, CC BY-SA 3.0, Wikimedia CommonsSacsayhuamán: Laastitta sovitettuja lohkoja. Jokainen sauma seuraa naapurikiven muotoa.Sacsayhuamán: Pyöristetty lohko tiiviine saumoineen.Cusco: Kuja inkamuurien välissä. Muurit kallistuvat hieman sisäänpäin.Ollantaytambo: Ohuet kivisuikaleet täyttävät Kuuden monoliitin väliset raot.Machu Picchu: Trapetsin muotoinen oviaukko. Kivet on sovitettu ilman laastia.Tiwanaku ja Puma Punku: H-lohko. Sama muoto toistuu muissa lohkoissa.Tiwanaku ja Puma Punku: Koloja lohkojen liittämiseen. Tällaisiin koloihin valettiin metallikiinnikkeitä.Tiwanaku ja Puma Punku: Ristin muotoon leikattu lohko. Miten sisäkulmat viimeisteltiin, on avoin kysymys.Tiwanaku ja Puma Punku: Toistuvat H-muodot vierekkäin.Sillustani: Jokaisen lohkon ulkopinta on leikattu tornin kaaren mukaan.Machu Picchu: Torreónin kaareva muuri on rakennettu luonnonkallion ympärille.