Travel South

Mitä kallot kertovat?

Lähikuva kallon kyljestä: musteella kirjoitettu tunnus MRI DB ja numerosarja.
Rajaus kuvasta 08. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Kallon kyljessä näkyy musteella kirjoitettu MRI DB. Voisiko muutama kirjain kertoa, mistä tämä kallo on peräisin ja missä sen tiedot ovat? Tämä sivu seuraa vihjettä niin pitkälle kuin avatut lähteet kantavat.

Jani Korpi pitelee leveää, pyöreää kalloa kämmenillään.
Jani Korpi pitelee Starchild 2 -nimellä kutsuttua kalloa, Peru 2014. Nimi on kokoelman ja videon kertojan antama, ei tutkimuksen (Starchild 2). Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014 (kuva 04).

Miten aineisto kertyi

”Olen seikkaillut ympäri maapalloa, ja tässä pitelen kädessäni Starchild 2 -kalloa.”

Jani Korpi kuvasta 04, viestistä 20.11.2026 (kieliasu tasoitettu)
  1. Peru 1.11.2014. Jani kuvasi Perun museoissa ja yksityiskokoelmassa pitkiä kalloja. Kuvat 01 ja 03–11 ovat tämän käynnin valokuvia; kuvissa 03 ja 04 kalloa pitelee Jani itse. Travel South -videoilla kokoelman omistaja kertoo kalloistaan, Starchild 2 esitellään nimeltä ja yhden museon takahuoneessa kuvaaminen sallittiin erikseen. Kuva 02 on kooste näistä videoista.
  2. Kairo 15.2.2024. Egyptiläisessä museossa vastaan tuli kivipäitä, joiden päälaki jatkuu samalla tavalla pitkälle taakse.
  3. Arkisto 2026. Kuvat, videot ja avoimet lähteet käytiin läpi: museo-oppaat, esinekortit ja tutkimukset.

Kolme kysymystä

  1. Mihin kallon tunnus johtaa? Musteella kirjoitettu MRI DB ja museon esinekortit.
  2. Miksi tätä kutsutaan Starchild 2:ksi? Nimi on lainattu kuuluisammasta kallosta Meksikosta.
  3. Miksi pitkä pää toistuu Kairon kivikuvissa? Amarnan taide ja Perun kallot rinnakkain.

Matkan varrella: kolmen hiuksellisen pään vitriini, kokoelman omistajan kertomus ja mitä tutkimukset sanovat. Kaikki yksitoista kuvaa havaintoineen ovat lopun kuvahakemistossa.

Kuvien kallot ovat ihmisten jäänteitä. Sivu kertoo vain sen, mitä valokuvissa ja näyttelyteksteissä näkyy ja mitä julkaistu tutkimus sanoo. Valokuvasta ei voi päätellä vainajan ikää, sairauksia eikä alkuperää.

Kuvat 01 ja 03–11 ovat Jani Korven valokuvia Perusta vuodelta 2014, samalta käynniltä kuin 1.11.2014 kuvatut museovideot. Kuva 02 on kooste näistä videoista. Vuosi perustuu videoiden alkuperäisiin tiedostonimiin (20141101…): kuvien 01 ja 08 asetelmat näkyvät samoina videoilla _IlZYy2Mbpk ja qlPq2wTEFEc, ja Travel Southin vuoden 2011 Perun-videoissa ei ole kallo- eikä museokuvia. Vasen ja oikea tarkoittavat katsojan vasenta ja oikeaa. Sama esine voi näkyä useassa kuvassa.

Miten merkinnät luetaan
T
Tutkimustulos
A
Kronikan kertomus tai muu asiakirja
L
Legenda tai kertomus
S
Spekulaatio

Vanha valokuva, uusi jäljityskysymys: mihin MRI DB johtaa?

Kaksi pitkää kalloa valkoisella kankaalla. Oikeanpuoleisen kallon kyljessä on käsin kirjoitettu tunnus MRI DB.
Koko kuva 08. Oikeanpuoleisen kallon kyljessä on rajauksen tunnus. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.
Lähikuva kallon kyljestä: musteella kirjoitettu MRI DB ja numerosarja.
Merkinnän rajaus. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.
  1. Mitä kuvassa näkyy. Oikeanpuoleisen kallon kyljessä on käsin kirjoitettu MRI DB ja numerosarja. Numero näyttää mahdollisesti luvulta 3421, mutta loppu on epävarma, joten lukutapa jätetään avoimeksi.
  2. Vertailu museoaineistoon. AGarcía Soton vuoden 2018 raportin sivulla 25 on Ican alueellisen museon esinekortti. Sen kohdassa ”Otros códigos e inscripciones” lukee MRI-DB-3869. Kortin kallo on Museo Regional de Ica ”Adolfo Bermúdez Jenkins” -museossa, löytöpaikaksi on merkitty Hacienda Chongos ja muuksi koodiksi MRI-01050-12 [2].
  3. Tulos. Tunnusmuodolle löytyi vastine: sama MRI-DB-alku on käytössä Ican museon esinekorteissa. Yksilöosuma on avoin. Numerot eivät täsmää, eikä pelkkä alkuosa tunnista Janin kuvaamaa kalloa tai yhdistä sitä raportin DNA-tuloksiin.
  4. Seuraava kysymys. Koko numeron varmistaminen tarkemmasta kuvasta ja sitä vastaava luettelokortti museolta.

Kolme paikkaa pidetään erillään. Raportin kallot ja esinekortit ovat Ican alueellisesta museosta [2], joka on eri laitos kuin Navarron museo [3]. Kolmen hiuksellisen pään vitriini ja kokoelman omistajan kertomus ovat Navarron museosta Paracasista (vitriini). Takahuoneen nimeä ei näy videolla (takahuone). Kuvan 08 kuvauspaikkaa ei ole varmistettu, eikä yhden paikan tunnistus tunnista koko aineistoa. Käänteinen kuvahaku kaikilla Janin kallokuvilla (20.11.2026) ei löytänyt samoja vitriinejä tai lappuja muualta verkosta. Matkailijan TripAdvisor-kuvassa Navarron museosta näkyy samantyyppinen lasihyllyvitriini kuin kuvassa 07, mutta samoja kalloja siitä ei voi tunnistaa [20].

Kolmen hiuksellisen pään vitriini

Janin videossa dNgc018HQNA kolme päätä lepää erillisillä lasijalustoilla. Vasemmanpuoleisen pään sivua ympäröi tumma hiusmainen aines. Keskimmäinen on pitkänomainen vaalea kallo, jonka päälaella on tumma hiusalue. Oikeanpuoleinen, muita pienempi tumma pää on omalla alustallaan.

Perun kulttuuriministeriön vuoden 2023 museo-oppaan sivulla 175 näkyvät hyvin samannäköiset kolme päätä samassa järjestyksessä lasijalustoilla. Video on kuvattu Paracasin Museo Histórico Paracas ”Juan Navarro Hierro” -museossa. Opas esittelee museon tällä nimellä, ja sitä hallinnoi Navarron perhe [1]. Jani Korpi vahvisti kuvauspaikan vuonna 2026. Ican alueellinen museo on eri laitos [3]. Opas ei vahvista perhesuhdetta, yhteistä hautaa eikä muiden kuvien kuvauspaikkaa. Valo ja kuvakulma eroavat oppaan kuvasta.

Kolme päätä erillisillä lasijalustoilla vitriinissä.
Kolme päätä lasijalustoilla. Pysäytyskuva videosta dNgc018HQNA, Jani Korpi, Travel South, 1.11.2014.

Kokoelman omistajan kertomus

LVideolla dNgc018HQNA (kuvattu 1.11.2014) kertojana on kokoelman omistaja Museo Histórico Paracas ”Juan Navarro Hierro” -museossa. Hänen mukaansa kokoelma on kansallisperintöä mutta hänen omistuksessaan. Hän sanoo, ettei yksi kallo ole Amerikasta, ja kertoo sen DNA:n vastaavan Pohjois-Eurooppaa: Norjaa, Ruotsia, Suomea tai Venäjää. Kolmen hiuksellisen pään vitriinistä hän kertoo, että isä, äiti ja vauva löydettiin samasta haudasta ja että isän ja äidin hiukset olivat punaiset ja vauvan vaaleat. Omistaja ei näytä videolla tutkimusraporttia, laboratoriota eikä näytetunnusta.

Löytyykö kuvan yksilölle tutkimustunnusta? Ei löytynyt. Vitriinin päille ei näy luettavaa tunnusta, eikä museo-opas mainitse DNA-tutkimusta [1]. García Soton raportissa yhdestä Cerro Coloradon ryöstetyn haudan kallosta (S8) saatiin mitokondrioryhmä H, joka raportin mukaan on tyypillinen Pohjois-Euroopassa. Samasta kallosta saatiin toisesta näytteestä ryhmä B5 [2]. Raportin kallot ovat Ican alueellisen museon varastossa, eikä mikään niistä ole yhdistettävissä tämän vitriinin päihin.

Videoiden kysymysmuotoiset otsikot, kuten ”Ancient Skulls of Peru: Evidence of an Advanced Human Species?” (aqPy1X1mhGY) ja ”Ancient Skulls of humanoids: Proof of an Advanced Human Species?” (yIA-Dykw_40), ovat videoiden nimiä S. Julkaistu tutkimus ei tue ajatusta erillisestä ihmislajista: tutkituissa Paracasin aineistoissa kallot kuuluvat ihmisille, joiden pää muotoiltiin lapsena [4].

Yksityiskokoelman hyllyillä on kymmeniä pitkiä kalloja vierekkäin.
Kokoelman hyllyt. Pysäytyskuva videosta dNgc018HQNA, Jani Korpi, Travel South, 1.11.2014.
Pitkä kallo kädessä sivulta: kasvojen luut ja pitkä takaraivo.
Pitkä kallo kädessä. Pysäytyskuva videosta aqPy1X1mhGY, Jani Korpi, Travel South, 1.11.2014.

Starchild 2 ja takahuone

LKokoelmassa ja Janin videossa Investigating the Starchild 2 skull of Peru (Nov 2014) leveää, pyöreää kalloa kutsutaan nimellä Starchild 2. Nimi on lainattu toisesta, kuuluisammasta kallosta Meksikosta. Kaksi kalloa kannattaa pitää erillään:

Starchild 1 · Meksiko

Nimen lähde
Kalloa alettiin myöhemmin kutsua Starchild-kalloksi [7]. Kallon teki tunnetuksi yhdysvaltalainen kirjailija ja paranormaalien ilmiöiden tutkija Lloyd Pye (1946–2013), joka hankki kallon 1990-luvun lopulla ja esitteli sitä vuosia ihmisen ja avaruusolennon risteymänä [14]. Pye johti Starchild Project -hanketta, jota sen omissa teksteissä kuvataan epämuodolliseksi tutkimusryhmäksi, joka on koordinoinut tutkimuksia helmikuusta 1999 [15]. Pyen virallinen sivusto lloydpye.com on yhä verkossa [16].
Tiedossa oleva alkuperä
LKertomuksen mukaan kallo löydettiin 1930-luvun alussa Chihuahuan alueelta Meksikosta [7]. Löytökertomus ei ole tutkimustulos.
LHankkeen oman kertomuksen mukaan yhdysvaltalainen teinityttö löysi 1930-luvulla Copper Canyonin seudulta hylätystä kaivostunnelista kaksi luurankoa ja toi kotiinsa El Pasoon kaksi kalloa. Vuonna 1998 kallot annettiin Ray ja Melanie Youngille, jotka pyysivät Pyetä mukaan. Hankkeen mukaan radiohiiliajoitus antoi kallolle iäksi noin 900 vuotta [15].
Yksilöön yhdistettävät tutkimustiedot
ASkeptical Inquirer -lehden artikkeli referoi kahta DNA-testiä vuosilta 1999 ja 2003, joiden mukaan kallo on ihmisen [7]. Alkuperäisiä laboratorioraportteja ei avattu tätä sivua varten, joten tarkempia tulosväitteitä ei esitetä.
ATrace Genetics -laboratorion raportti 12.8.2003, jonka teksti on julkaistu verkossa hankkeen aineiston kopiona: Starchild-kallon näytteen (SCS-1) mitokondrio-DNA vastasi kahdessa erillisessä uutossa Amerikan alkuperäiskansojen haploryhmää C ja kallon kanssa esitetyn toisen kallon näyte (SA-1) haploryhmää A. Raportin mukaan erilaiset mtDNA-tyypit sulkevat pois äidin ja lapsen suhteen, ja molempien äidit olivat todennäköisesti alkuperäisamerikkalaisia. Tumaperimää ei saatu monistettua Starchild-näytteestä [17]. Allekirjoitettua alkuperäiskappaletta ei ole nähtävissä.
LHankkeen oman vuoden 2011 raportin mukaan nimeämätön geneetikko sekvensoi neljä mtDNA-katkelmaa, ja hanke tulkitsi erot ihmiseen poikkeuksellisen suuriksi. Raportin mukaan osa tutkijoista pysyy toistaiseksi nimettöminä [15]. Tulosta ei ole julkaistu vertaisarvioituna, joten se on tässä hankkeen väite.

Starchild 2 · Peru

Nimen lähde
LKokoelma ja videon kertoja, Travel South 1.11.2014.
Tiedossa oleva alkuperä
Perulainen kokoelma. Jani kuvasi kallon valokuvaan (kuva 04) ja videolle 1.11.2014. Löytöpaikkaa ei tiedetä.
Yksilöön yhdistettävät tutkimustiedot
Tähän yksilöön varmennettavasti yhdistettävää julkaistua tutkimusta ei löytynyt tätä sivua varten tehdyssä selvityksessä. Meksikon kallon DNA-tuloksia ei voi siirtää tälle kallolle.

Yhteistä kalloilla on vain nimi.

Samana päivänä, 1.11.2014, Jani kuvasi luvan kanssa toisen museon takahuoneen, jossa kalloja ja käärittyjä vainajia lepää valkoisen kankaan päällä (qlPq2wTEFEc). Paikan nimeä ei näy videolla. Kuvien 05 ja 09 asetelma on todennäköisesti sama.

Leveä, pyöreä kallo mustalla alustalla.
Starchild 2 -nimellä esitelty kallo. Todennäköisesti sama kohde kuin kuvissa 01, 04 ja 10. Pysäytyskuva videosta _IlZYy2Mbpk, Jani Korpi, Travel South, 1.11.2014.
Museon takahuone: pitkiä kalloja ja käärittyjä vainajia valkoisen kankaan päällä.
Takahuone, jossa kuvaaminen sallittiin erikseen. Pysäytyskuva videosta qlPq2wTEFEc, Jani Korpi, Travel South, 1.11.2014.

Kairo 2024: samanlaisia pitkiä päitä Egyptissä

Jani kuvasi 15.2.2024 Kairon egyptiläisessä museossa kivipäitä, joiden päälaki jatkuu pitkälle taakse. Muoto muistuttaa Perun kalloja, mutta kuvat on otettu toisella mantereella ja noin yhdeksän vuotta myöhemmin kuin Perun kallokuvat (2014).

Rinnakkain: veistos ja luujäänne

Kaksi oikealle katsovaa kivipäätä punaisilla jalustoilla vitriinissä.
Veistos · kivi · Kairo 2024Kaksi irtonaista kivipäätä katsoo oikealle. Päälaen kaari jatkuu pitkälle korvan taakse. Valokuva: Jani Korpi, Kairo 15.2.2024. Rajaus videon pysäytyskuvasta, sivulliset rajattu pois.
Jani Korpi pitelee pitkää vaaleaa kalloa sivuttain.
Luujäänne · ihmisen kallo · Peru 2014Pitkä kallo sivulta, kasvot oikealle (kuva 03). Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.
Punertava kivihahmo sivulta, päälaki kohoaa viistosti taakse.
Veistos · kivi · Kairo 2024Punertavan kivihahmon pää katsoo vasemmalle, ja päälaki kohoaa viistosti korvan yläpuolelta. Valokuva: Jani Korpi, Kairo 15.2.2024. Rajaus videon pysäytyskuvasta, sivulliset rajattu pois.
Kaksi pitkää kalloa valkoisella kankaalla, välissä lappu Deformación tipo Paracas Necrópolis.
Luujäänne · ihmisen kallo · Peru 2014Vertailuun oikeanpuoleinen kallo (kuva 09). Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Mihin katsoa: laen kaareen, otsan linjaan ja siihen, kuinka pitkälle takaraivo ulottuu korvan taakse. Kuvat on otettu eri suunnista ja etäisyyksiltä, joten tarkkoja mittasuhteita niistä ei voi verrata.

Onko pitkä päälaki taiteellinen tapa vai todellinen pään muoto? ABerliinin egyptiläisen museon esinekuvaus vastaa: tyttärien taaksepäin pitkänomaiset päät ovat sen mukaan puhdas tyylikeino eivätkä merkki perinnöllisistä tai tarkoituksella tehdyistä epämuodostumista [13]. TMetropolitan-museon näyttelyjulkaisun mukaan taidehistorioitsijat ovat katsoneet, että Amarnan taiteilijat korostivat tyylisyistä täysin tavallisia ruumiinpiirteitä [19].

Kalkkikivireliefi: Akhenaten, Nefertiti ja kolme tytärtä auringonkiekon alla.
ValokuvaAmarnan kalkkikivireliefi: kuningas Akhenaten, Nefertiti ja kolme tytärtä. Berliinin egyptiläinen museo, ÄM 14145. Valokuva: Gerbil 2006, CC BY-SA 3.0.

TAmarna-kauden taide kuvaa farao Akhenatenin tyttäriä pitkänomaisin päin. Kairon museon kvartsiittipää JE 44869 on Global Egyptian Museumin mukaan todennäköisesti Meritaten, Akhenatenin vanhin tytär, ja se löytyi vuonna 1912 kuvanveistäjä Thutmosen työpajasta [11]. Samantyyppinen prinsessan pää on New Yorkin Metropolitan-museossa [12]. Kairon museon oppaan mukaan JE 44869 on 21 cm korkea ja esillä pohjakerroksen salissa 3 [18], ja saman työpajan toinen prinsessan pää JE 44870 (keltaista kvartsiittia, 19 cm) on myös Kairossa [19]. Janin kuvassa on kaksi päätä vierekkäin, mutta niiden vastaavuutta näihin kahteen esineeseen ei voi varmistaa. Janin kuvissa esinenumerot eivät erotu, joten hänen kuvaamiensa päiden tarkka tunnistus jää avoimeksi.

Katso videolta: kaksi kivipäätä, kohta 51.22 · museokierros kohdasta 51.31 (Travel South: Tutustu Kairon Egyptiläiseen museoon, kuvattu 15.2.2024). Perun vastine: Investigating Elongated Skulls in a Peruvian Museum (kuvattu 1.11.2014).

Yhteys Peruun on vain kuvallinen. Amarnan päät ovat veistoksia, Perun kallot ihmisten jäänteitä; tutkituissa Paracas-aineistoissa pitkä pää on tulkittu lapsena tehdyksi muotoiluksi (tutkimustausta). Kairon kuvat on otettu 2024, Perun kuvat 2014. Tekoälykuvitukset näistä pareista ovat kivikaupunkisivulla: pari 12 ja pari 13 (Kairon kivikasvot ja Perun kallot).

SMitä sinä lähtisit selvittämään?

Kuvat herättävät kysymyksiä, joita moni katsoja kysyy. Tässä ne on koottu spekulaatioina, ja jokaisen kohdalla kerrotaan, millainen näyttö kysymyksen ratkaisisi.

Ovatko pitkät kallot toinen laji?
Tarvittaisiin yksilöön yhdistyvä näytetunnus, luettelokortti ja julkaistu luuston ja perimän analyysi verrattuna ihmisaineistoon. Tutkituissa Paracas-aineistoissa kallot ovat ihmisten [4].
Mitä DNA kertoisi?
Ensimmäinen askel on näytetunnus, joka yhdistää juuri tämän kallon laboratorioraporttiin. Ilman sitä videolla kerrottu DNA-tulos (omistajan kertomus) jää kertomukseksi.
Oliko taustalla kehittynyt sivilisaatio?
Tarvittaisiin löytökonteksti, ajoitus ja esineistö, jotka julkaistaan tarkistettavasti. Kuvitteellinen versio on avattu Kivikaupungin kasvot -tarinassa, ja se on fiktiota.

Mitä tutkimuksista voi päätellä?

AiheMitä tutkimus sanooLähde
Kallonmuotoilu ParacasissaTParacas Cavernasin vainajista (Cerro Colorado, noin 550–200 eaa.) luokiteltiin 159 yksilön kallonmuoto. Muotoilu havaittiin 98 prosentilla, ja tavallisin tyyppi oli pystysuuntainen tabulaarinen muotoilu. Luku koskee tämän tutkimuksen vainajia, ei koko väestöä.[4]
Kasvojen ja kallon mittasuhteetT19 Perusta peräisin olevaa aikuisen kalloa Firenzen yliopiston antropologian ja etnologian museon kokoelmasta, 9 muotoiltua ja 10 muotoilematonta. Kallon yläosan muoto erosi ryhmien välillä, suulaen keskimääräinen muoto ei merkitsevästi. Tutkimus koski suulakea, ei kasvojen ulkonäköä, ja otos oli pieni.[8]
Alueen DNAT218 yksilöä Palpan seudulta, Paracasin niemimaalta ja ylängöltä, noin 800 eaa.–800 jaa. Koodaavan alueen tulos saatiin 130 yksilöstä ja kontrollialueen sekvenssi 104:stä. Nascan väestö oli geneettisesti lähellä edeltävää Paracas-väestöä. Väestöaineisto ei kerro yksittäisen valokuvan vainajan alkuperää.[10]
Vuoden 2018 raporttiAGarcía Soton loppuraportti: kahdeksan kalloa Ican alueellisen museon varastosta, 30 näytettä, joista viisi tuotti tuloksen. Radiohiiliajoituksia ei saatu. Tulokset (taulukko 3): B4 kahdesta kallosta, H ja R yhdestä, H ja B5 eri näytteistä kallosta S8. Kolmessa DNA oli liian hajonnutta ja yhtä ei analysoitu. Kirjoittaja kehottaa lisäanalyyseihin. Kyse on raportista, ei vertaisarvioidusta artikkelista. Yhteyttä Janin kuvien yksilöihin ei löytynyt.[2]
Aukot ja pieni kalloTKallon aukon syntytapa, vainajan ikä ja muodon syy jäävät valokuvasta avoimiksi. Aukon voi tehdä ihminen, mutta samantapaisia aukkoja aiheuttavat myös synnynnäiset poikkeamat, vammat, tulehdukset, kasvaimet ja maaperän vauriot. Erottaminen vaatii luun tutkimista.[6]
Starchild-nimiANimi tulee Meksikon Chihuahuan alueelta kerrotun löydön kallosta. Skeptical Inquirer -lehden artikkelin mukaan kahdessa DNA-testissä 1999 ja 2003 se todettiin ihmisen kalloksi. Perun Starchild 2:lle ei löytynyt esinekorttia eikä tutkimusta, joka kytkisi tuloksen siihen.[7]

Mitä yksilön varmistaminen vaatisi? Vahvin ehdokas on kuvan 08 oikeanpuoleinen kallo (jäljitys). Tarkka lähikuva koko tunnuksesta tai museon luettelokortti voisi yhdistää valokuvan löytöpaikkaan ja näytetunnukseen. Ilman tätä yhteyttä ikä, ajoitus, sukulaisuus ja DNA-tulos jäävät avoimiksi.

Mitä aiheesta tutkitaan vuonna 2026?

Kaksi tänä vuonna julkaistua tutkimusta näyttää, mihin kallonmuotoilun tutkimus on menossa.

  • TWard ym., iScience 2026. Tutkijat kokosivat Amerikoista 1 772 tahallisen kallonmuotoilun tapauksen aineiston ja tarkastelivat sen ajallisia ja maantieteellisiä kuvioita. Mallinnuksen mukaan tapa esiintyi ensin Keski-Amerikassa ja levisi sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Rengasmainen muotoilu ilmaantui alueille, joilla laattamaista muotoilua jo oli, ja levisi nopeasti [9].
  • TOxilia ym., Applied Sciences 2026. Kolmiulotteinen muotoanalyysi 19 perulaisesta kallosta (9 muotoiltua, 10 muotoilematonta): aivokallon muoto erosi ryhmien välillä selvästi, suulaen muoto ei. Muotoilu näkyi siis näissä kalloissa aivokallossa mutta ei suulaen keskimääräisessä muodossa [8].

Kumpikaan tutkimus ei tunnista Janin kuvaamia yksilöitä eikä osoita Egyptin ja Perun välistä yhteyttä. Oxilian tulos ei myöskään vahvista kivikaupunkisivun kuvitettujen hahmojen kasvoja; ne ovat fiktiota.

Kuvahakemisto: kuvat 01–11

Jokaisesta kuvasta näkyy ensin kiinnostavin havainto. Loput yksityiskohdat aukeavat kohdasta Lisää havaintoja.

01 Pyöreä kallo edestä

Pyöreä kallon yläosa edestä mustalla alustalla. Silmäkuopat näkyvät, alaleuka puuttuu.
Pyöreä kallon yläosa edestä. Kallon alaosa on puutteellinen. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Yläosa ja silmäkuopat

Kallon yläosa kaartuu leveänä molemmille sivuille. Molemmat silmäkuopat näkyvät, mutta alaleuka ja suuri osa kasvojen alaosasta puuttuvat kuvasta. Tämä muuttaa pään ja kasvojen näennäistä suhdetta.

Lisää havaintoja

Vertailu kuviin 04 ja 10

Pyöreä ääriviiva, jäljellä oleva silmäkuoppien alue ja kasvojen alaosan puuttuminen sopivat toisiinsa. Kuvilla ei ole yhteistä näkyvää esinetunnusta, mutta kuvat 01, 04 ja 10 esittävät todennäköisesti samaa kohdetta kolmesta suunnasta.

Starchild-nimen tausta

Sama kohde näkyy todennäköisesti myös Janin videolla _IlZYy2Mbpk, jonka otsikossa kalloa kutsutaan nimellä Starchild 2. Alkuperäinen Starchild-kallo yhdistetään Meksikon Chihuahuaan, ja kahdessa DNA-tutkimuksessa (1999 ja 2003) se todettiin ihmisen kalloksi [7]. Perun kallolle ei löytynyt esinekorttia, joka kytkisi sen tuohon tapaukseen tai vahvistaisi lempinimen.

02 Kaksi pitkää kalloa videokoosteessa

Yhdeksän pysäytyskuvaa kolmesta videosta: kaksi pitkää kalloa eri suunnista ja kallo käsissä.
Kahdessa videosarjassa kamera kiertää pitkää kalloa. Oikeassa alakulmassa on kolmas videotallenne. Pysäytyskuvat Jani Korven videoista aqPy1X1mhGY, yIA-Dykw_40 ja dNgc018HQNA. Kuvattu 1.11.2014.

Ylärivi ja keskirivin vasen ruutu

Videon aqPy1X1mhGY neljä pysäytyskuvaa näyttävät saman vaalean, korkean kallon useasta suunnasta. Alaleuka näkyy. Ylhäältä katsottuna laen muoto ja otsan taakse ulottuva osa pääsevät paremmin esiin.

Lisää havaintoja

Toinen video

Keskirivin kahdessa oikeassa ja alarivin kahdessa vasemmassa ruudussa lähde on video yIA-Dykw_40. Tummempi pinta, erilainen sivuprofiili ja näkyvät hampaat auttavat seuraamaan kohdetta ruudusta toiseen. Se on todennäköisesti eri kallo kuin ylärivin kallo.

Oikea alakulma

Kolmas video on dNgc018HQNA. Henkilö kannattelee vaaleaa kalloa. Ruudusta ei voi ratkaista, onko se sama kuin jompikumpi kahdesta muusta. Kuvan yhdeksän ruutua eivät siis tarkoita yhdeksää yksilöä.

03 Pitkä kallo käsissä

Jani Korpi pitelee pitkää vaaleaa kalloa sivuttain.
Takaraivon pitkä kaari näkyy sivulta. Kuvaan ei sisälly kallon mittoja. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014. Kalloa pitelee Jani Korpi.

Kuvassa näkyvä kohde

Vaalea kallo on käsissä sivuttain. Kasvot ja hampaat suuntautuvat oikealle. Takaraivo ulottuu kauas kasvojen taakse ja kaareutuu ylöspäin. Sormet peittävät osan ohimon ja posken seudusta.

Lisää havaintoja

Yhteys muuhun aineistoon

Kuvan 02 viimeinen ruutu näyttää samantapaisen vaalean kallon käsissä. Vertailu ei tuo näkyviin yhteistä yksilöllistä tunnusta.

Mitä mittakaavasta saa

Kädet auttavat hahmottamaan esineen kokoa. Kuvassa ei ole mitta-asteikkoa eikä kolmiulotteista mittausta, joten tilavuus tai aivojen koko jäisivät arvauksiksi.

04 Pyöreä kallo käsissä: Starchild 2

Jani Korpi pitää pyöreää kallon osaa kämmenillään.
Jani Korpi pitelee Starchild 2 -nimellä kutsuttua kalloa. Sama kohde näkyy todennäköisesti kuvissa 01 ja 10. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Kuvassa näkyvä kohde

Jani Korpi pitää molemmissa käsissään vaaleaa, pyöreää kallon osaa. Se on kallellaan kameraan päin, ja silmäkuopat näkyvät viistosti.

Lisää havaintoja

Tunnistus

Muoto ja kasvojen alueen puuttuvat osat muistuttavat kuvien 01 ja 10 kohdetta. Kämmenet antavat mittakaavasta paremman vaikutelman kuin pöydällä otettu lähikuva.

Mitä jää avoimeksi

Kämmenten koko ja perspektiivi eivät kerro vainajan ikää. Kuvasta ei voi päätellä, onko kyse lapsen kallosta tai johtuuko muoto jostakin sairaudesta. Yksilön tutkimus- tai luettelokortti puuttuu. Kokoelma kutsuu kalloa nimellä Starchild 2 (Starchild 2 ja takahuone).

05 Tumma kallo sivulta

Tumma pitkä kallo sivulta valkoisella kankaalla, taustalla vaaleampi kallo.
Etualan tumman kallon takaraivo jatkuu pitkälle taakse. Vasemmalla näkyy lasin heijastuksia. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Etualan tumma kallo

Kasvojen profiili suuntautuu vasemmalle ja takaraivo kaartuu oikealle. Sivukuva näyttää pituuden paremmin kuin edestä otettu kuva. Tunniste ei tässä kuvassa erotu luotettavasti.

Lisää havaintoja

Taaempi vaalea kallo

Laella näkyy epäsäännöllisiä tummia läikkiä. Samanlainen kuvio näkyy kuvan 09 vasemmanpuoleisessa kallossa. Myös näyttelypohja ja taustan esineistö muistuttavat kuvan 09 asetelmaa, joten kyse on todennäköisesti samasta esillepanosta.

Lasin heijastus

Vasemmalla olevat epäterävät profiilit ovat heijastuksia lasissa. Niitä ei voi laskea lisäyksilöiksi. Valon väri ja heijastukset vaikuttavat myös pinnan sävyn tulkintaan.

06 Kaksi kalloa samalla hyllyllä

Kaksi kalloa lasihyllyllä: vasemmalla vaalea kallo mustalla tuella, oikealla tummapintainen kallo ja kyltti.
Kyltissä lukee espanjaksi ”Cráneo deformado artificialmente”, suomeksi ”keinotekoisesti muotoiltu kallo”. Vieressä on vaalea kallo sivusta nähtynä. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Vasemmanpuoleinen, vaalea kallo

Kallon takaosa kaartuu viistosti ylöspäin. Kallo lepää mustalla tuella. Edessä oleva pieni tekstilappu on pääosin liian sumea luettavaksi.

Lisää havaintoja

Oikeanpuoleinen, tummapintainen kallo

Vasemmanpuoleiseen verrattuna laen ääriviiva on pystympi. Alaleuka erottuu. Korvan seudun alapuolella näkyy käsin kirjoitettu numero 161. Sen merkityksen selvittäminen vaatisi kokoelman rekisterin.

Kuka väittää mitä

Oikeanpuoleisen kallon kohdalla on näyttelyn kyltti. Kyltin luokitus on näyttelyn oma, eikä se kerro yksilön löytöpaikkaa. Lasissa näkyy myös heijastuksia.

07 Kolme kalloa samalla hyllyllä

Kolme kalloa lasihyllyllä: keskimmäinen, pienempi kallo on läpinäkyvällä tuella.
Kolme kalloa eri kulmista. Keskellä oleva pienempi kallo on omalla tuellaan. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Vasemmanpuoleinen kallo

Korkea vaalea päälaki ja kapea otsan alue. Silmäkuopat, nenäaukko ja hammaskaaret näkyvät.

Lisää havaintoja

Keskimmäinen kallo

Naapureihinsa verrattuna kallo on pieni. Se on nostettu erilliselle läpinäkyvälle tuelle. Laella on aukko, jonka reuna näkyy. Valokuvasta ei käy ilmi aukon syntytapa eikä vainajan ikä. Kallon aukon syyn selvittäminen vaatii luun tutkimista, koska samantapaisia aukkoja voivat aiheuttaa myös synnynnäiset poikkeamat, vammat, tulehdukset, kasvaimet ja maaperän vauriot [6].

Oikeanpuoleinen kallo

Sivuprofiili suuntautuu vasemmalle, ja takaraivo täyttää kuvan oikean laidan. Poskikaari ja hammasrivit erottuvat. Kuvassa ei näy tietoja kolmen yksilön keskinäisestä sukulaisuudesta. Tämä on eri asetelma kuin alempana esitelty kolmen hiuksellisen pään vitriini.

08 Kaksi kalloa ja käsin kirjoitetut tunnukset

Kaksi pitkää kalloa valkoisella kankaalla. Oikeanpuoleisen kallon kyljessä on käsin kirjoitettu tunnus MRI DB.
Kahdessa kallossa näkyy vanhoja merkintöjä. Oikeanpuoleisen kallon MRI DB -alku tarjoaa lähtökohdan rekisterivertailuun. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Vasemmanpuoleinen kallo

Vaaleassa kallossa on punaisella ympyröity merkintä, ja otsan sivulla näkyy mustaa kirjoitusta. Merkinnän loppu näyttää luvulta 18, mutta koko merkinnän lukutapa on epävarma.

Lisää havaintoja

Oikeanpuoleinen kallo

Pään sivussa erottuu MRI DB -alkuinen käsin kirjoitettu tunnus. Numerosarja näyttää mahdollisesti luvulta 3421, mutta loppu on syytä jättää avoimeksi. Myös päälaella näkyy merkintöjä.

Rekisterivertailu

García Soton raportin Ican esinekorteissa esiintyy sama MRI-DB-alku, esimerkiksi merkintä MRI-DB-3869 raportin sivulla 25 [2]. Raportin luettelosta ja kuvallisista korteista ei löytynyt varmaa vastinetta tälle kallolle, joten raportin löytöpaikkaa tai DNA-tietoa ei voi kohdistaa siihen (jäljitys).

09 Paracas Necrópolis -näyttelyteksti

Kaksi pitkää kalloa valkoisella kankaalla, välissä lappu Deformación tipo Paracas Necrópolis.
Kallojen välissä lukee espanjaksi ”Deformación tipo Paracas Necrópolis”, suomeksi ”Paracas Necrópolis -tyyppinen kallonmuotoilu”. Sana tyyppinen kertoo luokituksesta, ei löytöpaikasta. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Vasemmanpuoleinen, kapeampi kallo

Profiili on oikeanpuoleista pystympi, ja pinnassa on epäsäännöllinen tumma kuvio. Asento paljastaa molemmat silmäkuopat. Kallo muistuttaa kuvan 05 taaempaa kalloa.

Lisää havaintoja

Oikeanpuoleinen, tummempi kallo

Takaraivo kaartuu voimakkaasti taakse. Pinnassa on käsin tehtyä merkintää. Alaleuka ja hammasrivi erottuvat sivusta. Kallo on todennäköisesti sama kuin kuvan 05 etualan kallo.

Lapussa on sana tipo

Lappu nimeää tyypin. Sen sijainti ei yksin osoita, kumpaan kalloon se kuuluu tai mistä haudasta yksilö on peräisin. Wari Kayanin hautausmaa, jonka Julio C. Tello kaivoi vuosina 1927–1928, on erillinen, dokumentoitu kohde [5].

Sama esillepano Janin museovideolla

Kepeistä sidottu vaakasuora alusta näkyy myös Janin museovideon Investigating Elongated Skulls in a Peruvian Museum (Nov 2014) kansikuvassa (kansikuva kivikaupunkisivulla). Yhtymäkohta auttaa tunnistamaan esillepanon, mutta löytöpaikka ja esineiden henkilöllisyys jäävät avoimiksi.

10 Pyöreä kallo sivulta

Pyöreä kallo sivulta mustalla alustalla. Luusauma kulkee laelta sivulle.
Sivukuvassa yksi luusauma erottuu selvästi. Alaleuka ja hampaisto puuttuvat kuvasta. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Sivunäkymä

Kuvassa erottuu laelta sivulle kulkeva sahalaitainen luusauma. Sen alapuolella näkyy silmäkuopan reuna. Leuka ja hampaisto puuttuvat kuvasta.

Lisää havaintoja

Mitä kuvakulma lisää

Mustalla alustalla lepäävän kohteen pyöreä yläosa näkyy kokonaisena sivulta. Yhdessä kuvan 01 kanssa se näyttää, kuinka erilaiselta sama muoto näyttää edestä ja sivusta. Kohde on todennäköisesti sama kuin kuvissa 01 ja 04.

Yksilötietojen rajat

Kuvissa ei näy löytöpaikkalappua, päiväystä tai rekisterinumeroa. Saumojen näkyvyys, ehjän yläosan koko tai puuttuva leukaluu eivät yksin ratkaise ikää, muodon syytä tai suhdetta muihin yksilöihin.

11 Koko vitriini, hylly hyllyltä

Korkea lasivitriini, jonka seitsemällä hyllyllä on kalloja edestä ja sivulta.
Vitriinin eri hyllyillä näkyy kalloja edestä ja sivulta. Lasissa näkyy myös kuvaajan peilikuva. Valokuva: Jani Korpi, Peru 2014.

Ylähylly

Vasemmalla kallo näkyy viistosti, keskellä kallon yläosa kohoaa korkealle ja oikealla näkyy tummempi sivuprofiili, jonka kasvoista osa rajautuu ulos.

Lisää havaintoja

Toinen hylly

Oikealla on yksi hyvin tumma pää, jonka hampaat erottuvat. Vasemmalla näkyy kuvaajan peilikuva. Pinnasta ei voi tunnistaa käytettyä säilytysmenetelmää.

Kolmas hylly

Vasemmalla on pyöreähkö vaalea profiili, keskellä pitkälle taakse ulottuva vaalea kallo ja oikealla kellertävä kallo mustalla tuella. Takana näkyviä muotoja peilautuu lasista.

Neljäs hylly

Vasemmanpuoleisen kohteen takaosassa näkyy kulmikas aukko. Keskimmäisen takaosa on kameraan päin. Oikeanpuoleisen kasvojen yläpuolella on tumma aukko. Aukkojen syntytapa jää avoimeksi [6].

Viides hylly

Vasemmalla on ruskea sivuprofiili, keskimmäinen on oranssinsävyinen ja suuntautuu kohti kameraa. Oikealla vaalean kallon yläosassa näkyy tumma aukko.

Kuudes hylly

Vasemmalla vaaleassa pinnassa näkyy pieniä tummia kohtia. Keskimmäisen kasvojen yläpuolella on laajempi aukko. Oikealla näkyy pitkänomainen kellertävä kallo viistosti edestä.

Alahylly

Vasemmalla ruskea, keskellä punaruskea ja oikealla vaalea kallo ovat eturivissä. Hyllyn alareuna rajautuu kuvaan tiukasti. Yksilötunnuksia ei voi lukea luotettavasti.

Lähteet

  1. Perun kulttuuriministeriö: Guía de museos e instituciones museales del Perú 2023, s. 175 (Museo Histórico Paracas ”Juan Navarro Hierro”). Avaa lähde
  2. García Soto, Rubén 2018: Proyecto de investigación arqueogenético de cráneos Paracas Cavernas y Paracas Necrópolis de las colecciones del Museo de Sitio de Paracas y del Museo Regional de Ica. Informe final, Lima. Raportti, ei vertaisarvioitu artikkeli. Taulukot 1 ja 3, esinekortti s. 25. Avaa lähde
  3. Perun kulttuuriministeriö: Museo Regional de Ica ”Adolfo Bermúdez Jenkins”, museon esittelysivu. Avaa lähde
  4. Gómez-Mejía, J., Aponte, D., Pezo-Lanfranco, L. & Eggers, S. 2022: Intentional cranial modification as a marker of identity in Paracas Cavernas, South-Central Coast of Peru. Journal of Archaeological Science: Reports 41, 103264. Avaa lähde
  5. Arqueología Paracas – Wari Kayan: Acerca de las Necrópolis de Wari Kayan (tutkimushankkeen sivu). Avaa lähde
  6. Verano, John W. 2016: Differential diagnosis: Trepanation. International Journal of Paleopathology 14, 1–9. Avaa lähde
  7. Radford, Benjamin 2018: ’Alien’ Mummy Identified By DNA. Skeptical Inquirer 42(4), heinä–elokuu 2018, s. 10–11 (englanniksi). Avaa lähde
  8. Oxilia, G., Paternostro, F. ym. 2026: Palatal Morphology in Artificially Modified Crania: Evidence for Limited Craniofacial Integration. Applied Sciences 16(17), 8695. Avaa lähde
  9. Ward, S. M., Sánchez-Villagra, M. R., Raymond, C., Lazaro, G. R., Lynch, S. & Wilson, L. A. B. 2026: Intentional cranial modifications in the Americas: The temporal and spatial patterns of potential transmissions and cultural innovations. iScience 29(5), 115643 (englanniksi). doi:10.1016/j.isci.2026.115643 · PMC13141071
  10. Fehren-Schmitz, L., Reindel, M., Tomasto Cagigao, E., Hummel, S. & Herrmann, B. 2010: Pre-Columbian population dynamics in coastal southern Peru. American Journal of Physical Anthropology 141(2), 208–221. Avaa lähde
  11. Global Egyptian Museum: Head of a princess, JE 44869 (englanniksi). Avaa lähde
  12. The Metropolitan Museum of Art: Head of a princess from a group statue, 547692 (englanniksi). Avaa lähde
  13. Ägyptisches Museum und Papyrussammlung, Berliini: House altar, Akhenaten, Nefertiti and their three daughters, ÄM 14145 (Google Arts & Culture, englanniksi). Avaa lähde
  14. Wikipedia: Lloyd Pye (englanniksi, luettu 20.11.2026). Avaa lähde
  15. Johnson, Andrew (toim.) 2015: The Starchild Skull. Koottu Lloyd Pyen teksteistä (starchildproject.com, lloydpye.com), sisältää Starchild Skull DNA Analysis Report 2011 (englanniksi). Avaa lähde
  16. Lloyd Pye – The Official Website of Lloyd Pye (englanniksi, luettu 20.11.2026). Avaa lähde
  17. Trace Genetics 2003: Report on the DNA analysis from skeletal remains from two skulls, 12.8.2003. Teksti Biblioteca Pleyades -sivuston kopiona (englanniksi). Avaa lähde
  18. Salah, Samy: Akhenaten. Egyptian Museum in Cairo (museo-opas, Internet Archive -teksti, englanniksi), kohde 2 Head of a Princess. Avaa lähde
  19. Arnold, Dorothea 1996: The Royal Women of Amarna: Images of Beauty from Ancient Egypt. The Metropolitan Museum of Art, New York (kuvaluettelo kuvat 50–51 ja L. Greenin luku Who Was Who, englanniksi). Avaa lähde
  20. TripAdvisor: Paracas History Museum – Juan Navarro Hierro, matkailijan kuva ”a large skull (25-60% larger than normal)” (englanniksi). Avaa lähde

Videot: aqPy1X1mhGY · yIA-Dykw_40 · dNgc018HQNA · _IlZYy2Mbpk · qlPq2wTEFEc (Travel South, kuvattu 1.11.2014) · _ClDtZ7vcDc (Travel South, kuvattu 30.10.2014).